maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukuun aamussa on kaksi kohtaa






Joulukuun aamussa on kaksi kohtaa.

Vesa-Matti Loirin loistava tulkinta J. Alfred Tannerin sanoittamasta kappaleesta Laulu on iloni ja työni tiivistää ne hyvin:

"Kaunis on kuolla, mutta hauskempi elää."

"Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan
ja hiljainen on mullan musta povi (ja madon suu se viimeinen on ovi.)"


En löytänyt tuota sulkeissa olevaa loppusäettä teksteistä, ainoastaan Loirin vedosta.
Todella hieno kuva!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Haiku





Vallinharmaalta

taivaalta vesi, kauhun

runtelema yö.



Merellä kipu

jää jäiden sekaan: juokset

sen tyhjään silmään.



Puhu kuolleille,

he eivät ansaitse

sitä, puhu siis.




sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Valtameri




Tranströmerin jälkeen luen Göran Sonnevia, Valtamerta (Oceanen). Meillä täytyy olla tällaisia standardeja, jos aiomme saada jotain aikaan. En tarkoita, että nämä jättiläiset olisivat pelkkiä pisteitä, joihin tekstimme viittaavat. Ei, ne ovat maamerkkejä, ja meidän on keksittävä itse jotain vastaavaa omassa ajassamme, jotain tälle tasolle yltävää. Muuten kirjoittaminen on turhaa, jo osatun toistoa. Luulen, että tällaisella runoudella on tavallistakin vähemmän lukijoita. Se ei välttämättä miellytä olemalla helppoa. Silti sellaista täytyy kirjoittaa, yrittää ainakin.




Nix-nox




Tule kävele kanssani

maailman reunan yli

se on helpompaa kuin uskotkaan   Se on

helppoa nyt   Mitä muuta kirjoittaa

valtavan sähköimpulssin iskiessä

miljoonat aivot hajalle

miljoonien yksityisten krematorioiden edessä

muistele kissaa joka kyläpahan laidalla

laahautuu

kahdella jalalla

takaruumiinsa tynkää vetäen

pölyistä tietä

aamulla kello viisi



Lahja



Niin kuin lumi

katoaa lumeen

ilman yhtäkään etuoikeutettua

kohtaa   Se mikä on minun

kun nukahdan

ja kun herään   Sointi

jota en osaa nimetä ja sanoo

Tämän kaiken annan sinulle

sinun itsesi ohi





perjantai 24. marraskuuta 2017

Tsunami





Jalkojen edessä ilmaa

valot ja valojen ympärillä

hiljaisuus jonka kuolleet kerran rakensivat

takana hyökyaalto

kasvoi oli kasvanut jo viisikymmentä vuotta

ei osana todellisuutta

mutta osana maailmaa

niin kuin maailma on

Nyt tämä todellisuus

tuhoaa maan




torstai 23. marraskuuta 2017

Elämä ei ole taideteos




On reuna jolle annamme nimiä (merkityksiä)

maailmanraja  läpikulku  kaiken sammuminen

Miksi katarsis keksittiin?  Jotta olisi palkinto

sen kuvittelemisesta että on alku keskikohta loppu

Että merkitys määrittyy niin  Kuka todella tuntee tämän?

On vain lukematon määrä prosesseja ja reuna (jos sitä on)

pienet katarsikset ja pienet kuolemat (ehkä niin)

hyvän ja pahan mahdollisuus  muttei mitään

vääjäämätöntä siinä miten kaikki on  Metodit joilla häiritä mitä tahansa

järjestelmää järjestystä  Elämä ei ole taideteos

On vain houkutus ajatella niin

(kaamea toive että kaikki olisi välttämättömässä,

yhteydessä) 









Epäsymmetriat





rakennumme epäsymmetrioissa
puhkeamme esiin niissä

on vaikea astua luokse
sanoa tule

tälle aukealle ystäväni

silti kaikki perustuu tähän
juuri tässä on mahdollisuus

että täydellinen ei ole




perjantai 17. marraskuuta 2017

Bratislava



Katu tekee ässän kaksine kiskoineen
sipulinmuotoisen kirkon edessä.

Taivaita avarampi neitsyen kohtu,
kolme lasta ja rattaat, äitiä ei näy.

Vaikka tuohus ei ole sipuli,
se mitä kuorimme on, ihoa ihon jälkeen

kuin taidokkaimmassa sestiinissä,
jota emme itse keksineet.*




*Tulin Bratislavaan Ars Poetica -festivaaleille. Ensimmäisen aamun runo syntyi, kun katsoin ikkunasta.




perjantai 3. marraskuuta 2017

Valkea aamu (eka harjoitus katkelmasta Hämärä ei tanssi enää -kokoelmaan)




Kun nostan kaihtimet
ja siirrän verhot sivuun
näen taivaalle haljenneet koivut
kuin savuavien nuotioiden jäänteet
ensi kertaa tänä talvena
kuolleet ja heidän ylösnousemuksensa

150 miljoonaa tähän elämään lähetettyä
66 miljoonaa tästä elämästä lähtenyttä
nämä 84 miljoonaa lisääntyvät ja lähtevät liikkeelle
joka vuosi yhä kasvava luku
yli erämaiden ja kukkuloiden
sysimme heitä loitommas ryysyinemme
puhelimemme ovat sammuneet
vihdoin ymmärrämme kuinka paljon yksi ihminen syö
etsii ja jättää jälkiä lumeen

Ojan reunoilla valkea kaulus
vesi ruskeaa sammalista
sorapohjalla kaksi taimenta
niiden pilkut niiden ihojalokivet
hiekan sekaan leijuu sukujyviä

ihanan selkeä masennuksen maailma
jossa Saarikoski saattoi tuomita 60- ja 70-luvun
rakas 80-luvun alku
oli lämmin lapsuuteni nuoruuteni

Olen rakastanut lapsiani niin kuin olisin puhaltanut iholle puhdasta sokeria
syntymäsi jälkeisenä aamuna näin varpusia orapihlajissa
sinisen taivaan säteily
ei kertonut mitään siitä mitä tulisi
Kiina on valloittanut Afrikan
ja rahoittaa Yhdysvaltojen kulutusta

mitä tehdä myrkkyjen turmelemille robotiikan korvaamille massoille
nuori musta äiti haisevan salin lattialla
rinnoillaan kaksoset
onnellisuuteni aromaattiset hiilivedyt

Ihmistsunami täyttää pian kuusikymmentä vuotta
sen käärmeenpää nousee
yli kaikkien kuviteltavissa olevien esteiden
sulkakäärmejumala kuului evoluution aikaan
tsunami nielee sen riekalaita maailman kaikilla rannoilla
ja minä olen kuuntelevinani yön hiljaista virtaa


[- -]

Janten laki me kaikki olemme atomeja
miten siis kukaan tai mikään voisikaan olla muuta tai parempi

on vain mustia hattuja ja valkoisia hattuja
ja raidallisia hattuja ja ihmisten sydämissä yhtäläinen pahuus
me atomit emme voi muuta kuin unohtaa ja kirota Jumalan
jota ei ole brassikanavan myöhäisillan kisailuohjelmassa

uhkeat latinot narubikineissään vesiliukutornin huipulla
käsissään kynityt broilerit
kaikilla sama lähtöasento   vatsallaan
valtava liki paljas ahteri kohti taivasta
kamera kuvaa takaapäin
naiset lähtevät liukuun
bikinin narut syvällä pakaroiden vaossa
solahtavat mäkeen
hyppyrillä nousevat lentoon
heidän tehtävänsä on singota
broileri
uima-altaan takana olevaan
korissukkaan                   

broilerit eivät uppoa
kaunottaret putoavat vatsalleen uima-altaaseen
ja nousevat kiinteät rinnat vettä ja öljyä valuen
selkä uljaasti kaarella
rivi isomahaisia miehiä
antaa jokaiselle ansaitun yhdeksikön
tai täyden kympin

Hämärä ei tanssi enää
liukeneva seinä ei erota seuraavaa aamua